Tietoa meistä

TAUSTA JA MEIDÄN HISTORIA

Alkuperäinen Eugenia

Eugenia on replika samannimisestä jahdista joka rakennettiin Bolaxissa v. 1879. Se purjehti aina vuoteen 1951 asti. Silloin se upposi Remörien luona Hitisissä. Alus oli siellä ankkurissa. Kippari oli vanha ja makasi sairaana kotona eikä voimia ollut tarpeeksi aluksen pelastamiseksi. Seuraavina vuosikymmeninä jäät vaurioittivat laivan runkoa pahasti ja melko paljon irrotettavia osia otettiin talteen urheilusukeltajien toimesta.

Hylky makaa pohjassa 4-6 m syvyydessä Remörarna luotoryhmän luona. Vain muutama katkennut kaaripuu pistää esiin pohjamudasta. Kajuutta, ruoripyörä ja reelinki ovat kadonneet

Eugeniasta löytyy mainintoja useassa kirjassa. (Esimerkiksi kirjassa "Vinden bar hem", Allan Gustavsson.

Se oli tyypillinen Turunmaan saariston jahti. Sillä poikkeuksella että siihen ei koskaan asennettu moottoria. Eugeniaan ei koskaan tule moottoria, jonkun täytyy sentään olla merimieskin! on kippari "Storö Oskar" alias Oskar Gustafsson kuulemma tokaissut, kun Taalinehtaan insinöörit ehdottivat että alukseen asennettaisiin kone. Kun tämä jahti v 1953 poistettiin suomen aluserekisteristä, rekisteriin jäi vain kaksi purjealusta, Kaljaasi Frida Ahvenanmaalta ja kuunari Linden, josta vv 1990-1993 rakennettiin Maarianhaminassa replika.

Kuvassa ankkuripeli selllaisena kuin se oli 1940 luvulla. Istumassa kipparin tytär. Ankkuripelin tukki on vaakasuorassa ja kettinki kiertää sitä kolme kierrosta. Ankkuri nostettiin vääntämällä vipupuilla jotka asetettiin ankkuripelin päissä oleviin loviin.

Eugenian rakensi Storö Oskarin isä Gustaf Andersson vv 1879-1880 Laivarakennusmestari A. Grundströmin johdolla. Vuonna 1905 tehtiin alukseen paranuksia. Todennäköisesti tässä yhteydessä alunperin limisaumainen runko muuttui sileäsaumaiseksi. Runkoa vahvistettiin, koska alus erikoistui raskaisiin kivenkuljetuksiin. Suurin yksittäinen kivi lienee painanut 13,5 tonnia. Alus oli hyväksytty kuljettamaan 45 tonnia lastia, mutta on kerrottu että se kerran purjehti mukanaan 49,5 tonnia kiveä. Kiveä kuljetettiin mm Bengtskärin majakan rakennukseen vuosina 1905, 1906.

Takila lienee alunperin ollut hamppuköyttä, mutta se vaihdettiin vuosisadan vaihteen tienoilla vaijeriin joka vaati vähemmän huoltoa. Purjeet olivat loppuun saakka hamppua. Purjevarustukseen kuului isopurje ja sille latvapurje. Keulapurjeet olivat: Ajopurje eli jagari, klyyvari ja fokka, lueteltuna keulasta kohti perää. Muissa yksimastoisissa oli yleensä vain kaksi keulapurjetta, kaksimastoisissa kaljaaseissa kolme.

Eugenia purjehti enimmäkseen alueella joka ulottui pohjoisessa Raumaan, lännessä Maarianhaminaan ja idässä Helsinkiin.
Tähän alukseen ei koskaan otettu painolastia vakavuuden lisäämiseksi. Asia hoidettiin vähentämällä purjepintaalaa korkeasta takilasta tuulen yltyessä. Ensin laskettiin latvapurje, sitten jokin keulapurjeista. Jos senkin jälkeen purjepintaa oli liikaa, niin vedettiin purjeen yläosa kiinni mastoon jolloin purjeesta tuli kolmionmuotoinen. Ilman moottoria oli usen pakko luovia kapeissakin salmissa. Ankkurikettinki oli valmiiksi laskostettu keulakannelle. Ei ollut harvinaista että ankkuri täytyi laskea nopeasti kun alus ei suostunut tekemään vastakäännöstä riittävän nopeasti ja muutoin olisi ajauduttu rantaan.
Tilaisuuden tullen kerättiin muurahaispesiä saarista. Niiden avulla tiivistettiin Eugenian runkoa. Tämä ei ilmeisestikään ollut riittävän tehokas tapa. Eräs haastateltu, Kurt Nykvist Hangosta, joka oli ollut mukana vuodesta 1940-1943 kertoi että hän oli pumpannut koko Itämeren Eugenian läpi vähintään kahdesti.

Uusi Eugenia

Ensimmäisissä kokouksissa laadittu strategia oli rohkea, mutta se osoittaui myöhemmin oikeaksi. Rakentaminen aloitettiin jo seuraavana syksynä. Oli hankittava puutavaraa ja tukkipuut piti kaataa ennen kevätpäivän tasausta. Toinen tärkeä työ oli hankkia rahoitusta. Tähän pestattiin toiminnanjohtaja.

Jan-Erik Enestam, ministeri ja Västanfjärdiläinen lupautui Eugeniaprojektin suojeliaksi.

Kesällä 1997 suunnitelmat hiottiin valmiiksi. Bertil Bonns, tunnettu puulaivaprofiili, saatiin mukaan projektiin suunnittelijaksi. Laivarakennusmestariksi löytyi paikallinen spesialisti, Erik Österberg. Hän oli insinööri jolla oli laivanrakennuskoulutus ja yli 20 vuoden kokemus puualusten rakentamisesta.

Syyskuun kuudentena päivänä 1997 laskettiin köli, eli asetettiinn rakentamisalustalle Sagalundin museon viereen. Sitten alkoi kaarien rakentaminen joka kesti kesään 1998. Rakentamassa oli laivarakennusmestarin lisäksi puuseppä Igge Schalin ja n. kaksikymmentä oppilasta viranomaisten järjestämältä työvoimakoulutukskursilta.

Sitten alkoi laidoituksen rakentaminen, jota johti Max Lasse'n. Hän on rakentanut mm Jacobstads Wapen nimisen aluksen. Erityisen haasteellinen oli peräosan rakentaminen. Laitojen rakentaminen saatiin päätökseen syksyllä 1998. Sitten asennettiin kansipalkit ja viimein myös kansi.

Helmikuun 19 päivänä Eugenia siirrettiin lähemmäs rantaa, Västanfjärdiin.

Kesällä saatiin rungon rakentaminen päätökseen. Ja heinäkuun 24 päivänä oli uusi kohokohta, vesillelasku. Lähes 4000 ihmistä oli asettunut rannan tuntumaan
Lammalan lahden luona Västanfjärdissä. Vanhan Eugenian viimeisen kipparin tytär, Karin Fredriksson, joka oli ollut matruusina eräänä kesänä 1930 luvulla, sai nyt kummina iskeä samppanjapullon uuden Eugenian kokkapuuhun. Tunnin kuluttua, jotkut ajattelivat että rakentajat viivyttelivät tarkoituksella, alus liukui ensin majesteetillisesti ja sitten yhä nopeammin oikeaan elementtiinsä. Jälkeenpäin oli ennennäkemätyömän upeat juhlat.

Talvella 1999-2000 Eugenia takiloitiin. Purjeneulojien ryhmä kokoontui kahtena iltana viikossa ompelemaan tarvittavat 260 neliömetriä purjeita.

Takilointityöhön keväällä 2000 osallistui Allan Palmer Maarianhaminasta ja suuri osa työstä tehtiin talkoilla. Ison osan tekivät Tor Sjölund ja Tapio Heino, molemmat eläkkeellä olevia merimiehiä. Rakentamisen eri vaiheessa oli myös konsulttina Eyvind Still Pietarsaaresta.
Koneet, 2 Sisu dieselkonetta, kumpikin 85 hv, ja potkuriakselit sekä potkurit asennettiin Svante Stenströmin toimesta.

Heinäkuun neljäntenä v 2000, kaksi viikkoa etuajassa, Eugenia oli valmis. Ensimmäinen sesonki onnistui yli odotusten. Alus purjehti melkein 4000 merimailia ja yhdistyksen jäsenet, melkein 290 jo siinä vaiheessa, ovat ylpeitä ja iloisia onnistuneesta projektista !

Alkuperäinen teksti: Johan Stenbäck

Lähteet:

Jan-Erik Börman, Åboländsk Bygdeseglation, 1979
Allan Gustafsson: Artikel i Finlands Sjöfart 1954: Sista seglande jakten dör sotdöden
Allan Gustafsson: Åboländsk bygdesjöfart under segel, Vinden bar hem, 1976
Haastattelu Rva Karin Fredrikssonin kanssa (Alkuperäisen Eugenian kipparin tytär)
Haastattelu perämies, merimaalaaja Uno Rosenbergin kanssa, Wenoxa
Haastattelu Kurt Nykvistin kanssa, Hanko

Lisää tietoja kirjassa EUGENIA “Någon måste kunna segla också”
Kirjan voi ostaa Sagalund Museosta, laivalta tai lähettämällä tilauksen s-postilla info@eugenia.fi
HINTA: 10 €